INSPIROIDU NAAPURIMAAN MAISEMISSA

INSPIROIDU NAAPURIMAAN MAISEMISSA

Kun Norjassa käy yhden kerran, sinne vielä varmasti palaa. Ne, ketkä ovat siellä jo käyneet, jättävät varmaan tämän jutun lukematta, sillä he joko suunnittelevat seuraavaa matkaan tähän naapurimaahamme tai tekevät innoissaan jotain, mihin saivat inspiraatiota Pohjoismaiden toiselta puolelta. Mitä Norjassa voisi tehdä? Miksi ylipäätään lähdetään sellaiseen maahan, jossa asuu melkein yhtä vähän porukkaa kuin Suomessa ja joka sijaitsee niin lähellä?

Lähellä, Mutta Hyvin Erilainen

Kysymys on ikään kuin siitä, miksi Etelä-Suomesta lähdetään ihmettelemään Lapin maisemia. Vaikka Lappi on hyvin lähellä, sen maisemat poikkeavat merkittävästi muun Suomen maisemista. Sama koskee myös Karjalaa kallioineen ja tuhansine järvineen. Norjaan ihmisiä houkuttelevat muita luonnon nähtävyyksiä enemmän sen kuuluisat vuonot, jotka tunnetaan koko maailmassa – ja niin, maailman toiseksi pisin vuono sijaitsee juuri Norjassa. Norjaa voidaan ajatella eurooppalaisena Chilenä, jonka rannikko muistuttaa hyvin Norjankin maisemia, tosin siellä esiintyy täysin erilaisia eläimiä ja lintuja. Meidän on kuitenkin paljon helpompaa päästä Norjan vuonoja ihmettelemään kuin lähteä Chileen. Suomessa tällaisia maisemia ei juuri esiinny, ja muutenkin vuonoja on maailmassa suhteellisen vähän: Etelä-Amerikan lisäksi on vain kolme paikkaa, joissa niitä voidaan nähdä.Itse saavuin Norjaan Ruotsista ja sitä ennen Ruotsiin Tanskasta Juutinrauman siltaa pitkin. Ruotsissa maisemat olivat melkein samanlaisia kuin Suomessakin, ja ajoin aika nopeasti Norjaan. Oslon jälkeen riitti kulkea kaksisataa kilometriä itään ja sieltä ne maisemat alkoivat. Pakko on sanoa, että jopa siinä vaiheessa, kun on ehditty matkailla jo paljon, Norja saa ihmisen kulkemaan suu auki ja silmät pyöreinä. Vuonojen alueella eli koko Etelä-Norjassa keli oli kuitenkin sen verran huonoa, että suuntasin pohjoiseen jo kolmen päivän kuluttua – ja menin rannikkotietä eikä sitä ainoaa koko Norjan halki kulkevaa valtatietä. Mitä rannikolta löytyy? Siellä sijaitsee kaunis Atlantin väylä, jota autoilevat tai moottoripyörillä kulkevat turistit yrittävät tulla näkemään. Kesällä siellä on hyvä sää, mutta syksyllä ja talvella se voi muuttaa kokonaiseksi kauhuksi: aaltoja nousee melkein tielle ja tuulipuuskat ovat melkein heittää autoja valtamereen.

Juutinrauman siltaa pitkin

Omassa tapauksessani sain lempipaikaksi Pohjois-Norjan. On siellä kyllä vaikea nukkua kesällä, ja hellepäivät saattavat yllättää reippaasti, mutta ajatus siitä, ettei ympärillä ole melkein ketään, saa minut ihastumaan sekä näistä paikoista että koko maailmasta. Siinä vaiheessa, kun Atlantin valtameri vaihtuu jo Jäämereen, maisemat vaikuttavat Karibian maisemilta: erittäin kirkas ja vaaleansininen vesi saa ihmiset helposti kuvittelemaan, että se on yhtä lämmintä kuin Karibialla. Ei se sitä tietenkään ole, mutta eihän me Norjaan lähdetä lämpöä hakemaan eikä rantalomalle! Niin, minkä takia sinne muuten lähdetään?

Lähellä, Mutta Hyvin Erilainen

Minun mielestäni Norja on paras läheltä löytyvä paikka lähteä sinne hakemaan inspiraatiota. Siellä on kaikille tilaa – siis niin kuin Suomessakin – mutta kun Suomen maisemat saavat mielen rauhoittumaan, Norjan maisemista saadaan aina jotain uutta. Juuri Norjan jälkeen avasin itsessäni taas halun alkaa piirtää ja runoilla, ajatella asioita eri filosofialla ja miettiä ympäristöämme vielä vastuullisemmin. Norjassa opitaan myös selviytymään: matkailijalla pitää olla uskomaton määrä onnea, jotta hän menisi Norjaan eikä kastuisi kertaakaan sateessa. Itse olin märkänä melkein koko ajan, mutta mitä siitä sain? Ymmärryksen siitä, että kestän ja kestän hyvin myös yksin; osaan tehdä oikeita päätöksiä, valita kauniita reittejä ja nauttia siitä, että karut maisemat saavat ihmisen inspiroitumaan välillä jopa helpommin kuin kuuluisat ja hienot vesiputoukset tai tulivuoret. Norjasta taide alkaa helpommin kuin omasta päästä.

Comments are closed.